Spider-Man: Homecoming tarjoilee Springsteenmäistä työväenluokan sankariutta

Spider-Man: Homecoming yhdistää kohellushuumorin ja supersankarielokuvan. Samalla se on ohjaaja Jon Wattsin ensimmäinen ison budjetin elokuva. Valitettavasti se ei jaksa kantaa loppuun asti.

Spider-Man: Homecoming on ohjaaja Jon Wattsin kolmas pitkä elokuva. Hän nousi pinnalle kauhunmestari Eli Rothin avustuksella. Roth oli nähnyt Wattsin harrastelijana tekemän pelle-elokuvatrailerin ja antoi tälle rahat toteuttaa elokuva ”The clown” (2014). Pikkulapsia syövän klovnin terroria seurasi jännäri ”The cop car” (2015), jossa kaksi pikkupoikaa varastaa roistomaisen poliisin auton.

Spider-Manissa Watts siirtyy lukiomaailmaan. Peter Parker (Tom Holland), jonka alter-ego on siis Spider-man, yrittää tasapainoilla supersankaruuden ja koulutodellisuuden välillä. Hommaa ei helpota se, että kuvioihin ilmestyy Liz (Laura Harrier), jonka myötä hollywoodylainen kouluromanssi on valmis. Se, että Parkerin paras kaveri (Jacob Batalon) saa selville Parkerin olevan supersankari, tuo filmiin komiikkaa turhalla tavalla. Spider-Manin riesana puolestaan rellestää huipputeknologialla aseita kehittelevä Vulture, jota näyttelee Michael Keaton. Mukana menossa on toki myös Tony Stark (Robert Downey Jr.) eli Iron Man ja hänen Avengers-ryhmänsä.

Spider-Manin tarina valkokankailla alkoi trilogialla vuonna 2002 Sam Raimin ollessa puikoissa. Sitä seurasivat Marc Webbin ”The Amazing Spider-Man” (2012) ja ”The Amazing Spider-Man 2” (2014). Webbin elokuvat olivat synkempiä kuin Raimin ja samaa voi sanoa myös Spider-Man: Homecoming-elokuvasta. Vaikka Peter Parkerin kehystarina on kaikissa elokuvissa sama, syövät sen ympärille rakennetut uudet puitteet hahmon viehätystä.

Parasta filmissä on ehdottomasti Michael Keaton ja Vulture-hahmo. Myös lopun twisti yllättää. Spider-Man puolestaan on saanut uuden trikoopuvun, jonka hienouksiin yrittää tutustua. Tyhmät mokat saavat lähinnä nauramaan elokuvan sankarille ja tekevät tästä Vulturen rinnalla täystoopen.

Sinussa on Springsteenmäistä työväenluokan sankariutta, toteaa Stark lopussa. Loppupeleissä kyse on itsensä löytämisestä ja siitä, kuka tosiasiassa on elokuvan sankari. Onko se Brooklynista kotoisin oleva lukiolaiskloppi vai Manhattanin yllä verkkojen varassa liitelevä trikoosankari? Nostettakoon Wattsille hattua hyppäyksestä näinkin massiivisen tuotannon ohjaimiin, mutta edelliset elokuvat jäivät paremmin mieleen. Tuorein Spider-Man alkaa haukotuttaa jo ensimmäisen puolituntisen jälkeen ja 3D-tekniikalla toteutettuna se saa korkeanpaikankammosta kärsivät henkilöt sulkemaan silmänsä. Vulture ja sankariuden pähkäily tuovat elokuvalle yhden pisteen. Spider-Man: Homecoming on ensi-illassa 5.7.2017.

Teksti: Janne Kaarenoja

Kuvat: Chuck Zlotnick

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi